Saara Mustakallion sähköposteja
Date: Jan 10, 2007 8:35 PM
Subject: Hiekkaa ilmassa.
Moi!
Olen tassa jo jonkun aikaa tahkonnut koneen aaressa, ei millaan meinaa avata mailisivua. Yhteydet ei ole taalla ihan samaa luokkaa kuin mihin on kotopuolessa tottunut..
Elama alkaa taalla ottaa muotoaan ja huomaan kaipaavani arkiruutiineja. Nukutaan kaikki kolme tyttoa samassa huoneessa,syodaan yhdessa aamupalaa ja illalla taas hengaillaan keskenamme tai Josephin ja Maryn luona. Aamut on taallakin mulle hankalia, monesti jaa mietityttamaan, etta sanoinko toisille liian pahasti unenpopporossa tai jatinko hommia liikaa muille. Ihanaa on kuitenkin enemman.
Tyot on siis meilla kaikilla alkaneet. Henna ja Sirkku on viihtyneet vaihtelevasti koulullaan, opettajat on ok, mutta muut oppilaat ovat selkeasti vahan hammentyneita eurooppalaisista. Mulla on pajalla ihanaa! Josephilla ei ole nyt tilauksia, joten oon saanut yksityisopetusta jokaisena paivana. Ensimmaiset sekunnit luulin, etta veisto on helppoa, kun Joseph naytti mallia, mutta annas kun otin itse hakun (!) , jolla piti siististi muotoilla annettu puu.. Ensimmaiset paivat oli aika huvittavia, tuntui etten saa mitaan aikaiseksi, mutta nyt tuo on alkanut jo sujua. Tanaan tein neljatta maskiani jo, ja Josephin tarvitsee koko ajan vahemman korjailla mun jalkia. Tyostettava puu on materiaalina ihanaa, aivan pehmeaa ja syytonta. Melkein kuin muovailisi jotakin. Oon jo paattanyt tehda taalla sellaisen perinteisen heimojohtajan tuolin. Rummun ja maskien lisaksi... Onneksi on aikaa.
Taalla tuntuu, kuin jatkuva sumu ymparoisi kaikkea. On kuivaa ja Saharasta puhaltava tuuli tekee ilman hiekkaiseksi, kaupungin laidalla kohoava vuorikin nayttaa harmaalta kulissilta. Muutamana yona ollaan nahty tahtia, muuten kuukin on pysytellyt hiekan takana piilossa.
Josephin pojat (joita on 4 ja kaksi siskoa paalle) vei meidat lauantaina kavelylle metsaan. Tuntui kuin oltaisiin oltu jossakin luontodokkarissa. Ei sita oikein voi selittaa mita siella naki ja koki. Mina ja Henna oltiin vuorotellen tippa linssissa kaikesta siita ymparoivasta. Sademetsaa, tiheaa, vihreaa ja vehreaa, varikastakin. Puita, jotka kurkottaa monen metrin paksuisena kohti taivasta. Tunsi itsensa niin pieneksi ja nuoreksi.
Ja tiesitteko, etta kaakaohedelmat on upean varisia! Vihreasta punaisen ja oranssin kautta harmaaseen. Ja se sisusta on valkoista, kirpeaa ja limaista. Ei vois olla kauempana Fazerin sinisesta! Maistettiin metsassa myos sellaista oranssia hedelmaa, jolla ei ole englannin kielista nimea. Siita leikattiin hattu pois ja puristaessa sisalta tuli valkoista maitomaista hyvaa nestetta. Yllari tuli, kun oli syonyt hedelman: tuntui kuin olisi liimaa syonyt. Sormia ei meinannut saada irti toisistaan..
Myos elaimistoon on tullut tutustuttua uudella tavalla: eilinen aloitettiin jahtaamalla pojan kanssa toista meidan pihan vuohista, kun se oli paassyt irti ja iltapaivalla pihan peralla ollut possu oli tehnyt saman tempun. Sanonnan kuuluisi menna "pinkoo kuin pieni possu" eika etta vinkuu.. Lopulta sita oli ajamassa takaa kolme poikaa ja se koijas niita kaikkia tekemalla yllattavia suunnan muutoksia ja syoksyja :D Illalla kylan teinit ja lapset oli meidan nurkilla hengaamassa ja tarjosivat meille illalliseksi pussirottaa. Niilla oli siis se pussirotta karvoineen kaikkineen siina meidan terasilla, ja me holmot suomalaiset tajuttiin vasta myohemmin, etta ne ehka vahan loukkaantui meidan kiljumisesta ja naurusta. Pussirotta on kuulemma herkkua..
Paras, tai pelottavin, elainkokemus oli kuitenkin tanaan pajalla. Kanojen mokkiin livahti kaarme, jota Joseph ja viereisen autokorjaamon miehet alkoivat hatyyttamaan pari metristen seipaiden ja isojen veitsien kanssa. Kun se tuli etupihalle, jossa tapahtumaa hammastelin, oli tulla hatapissa housuun. Musta, yli puolitoistametria pitka kobra. U-uu, niihin ei oo suomen neidot ihan tottuneet! Taptuksihan se tuli ja kaikki selvisi vahingoitta, kanat kanssa. Yhden munan se oli tainnut kerita hotkaista. On erittain epatodennakoista, etta tuollaiseen otukseen tuolla metsassa tormaa, mutta taidanpa silti pitaa tennarit jalassa jos mennaan uudestaan metsapoluille (vaikka eipa ne tossukat mitaan auta, saappaillekin se kaarme varmaan nauraisi).
Viikonlopuksi lahdetaan Accraan ja rannoille, ehka taalla onnistuisi ruskettumaankin vahan. :)
Pitakaa huolta itseistanne.
- Saara
